”Koistinen tässä, moro! Tilaisin betonia.”
Näillä sanoilla alkaa uutuuskirja Betonia! Kyseessä on alunperin kuvittajana tunnetun Salla Savolaisen kirjasarjan uusin tulokas. Kirjan ensimmäisellä aukeamalla kirjan päähenkilö Koistinen ja hänen koiransa Piki ovat rakennushommissa. He tarvitsevat valutöihinsä betonia, jota lähdetään hakemaan betoniasemalta.
Koistisen ja ruskean Piki-koiran siivellä lukija pääsee tutustumaan betoniaseman lisäksi sementtitehtaalle, siltatyömaalle, metron sähkönsyöttöasemaa varten louhittuun luolaan ja moneen muuhun mielenkiintoiseen paikkaan, joihin harva pääse. Monia työmaita ympäröi yleensä tiivis työmaa-aita, mutta kirjan kautta pääsee tutustumaan työmaiden arkeen.
Kirjan taidokkaan kuvituksen ja tarkkojen yksityiskohtien avulla pääsee ihailemaan työmaiden vilskettä, kalustoa ja ammattilaisia työssään. Kirjassa on kuvattu sementtirekan yksityiskohtia, sementtiuunin toimintaa, valutöitä, ja betonipumppua. On betonimylläri, hihna-auto, kuljetuspumppuauto, anturamuotti, työturvakortti ja pyörintäsäiliöauto ja tietenkin GRK:n tekemä sillan valu – siis koko työmaan kirjo yksissä kansissa.
Kirjan tekijä Salla Savolainen on monipuolinen kuvittaja, jonka kädenjälki on tuttua monista lastenkirjoista. Hän on kuvittanut mm. Riina Katajavuoren, Tove Appelgrenin, Leena Virtasen, Tapani Baggen sekä Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjoja.
Betonia! -kirja on Sallan oma kuvakirja, joka on 2. osa kolmiosaisesta kirjasarjaa. Ensimmäisessä kirjassa perehdyttiin asfaltointiin, toisessa betoniin ja kolmannessa on vuorossa romu.
Kaikki alkoi asfaltista
Idea kirjasarjaan syntyi Sallan tehdessä tietöihin liittyvää kuvitusta Vägarbete och fordonstrubbel -nimiseen ruotsalaiseen lastenkirjaan. Se johdatti hänet asfaltin äärelle.
”Rupesin makustelemaan asfalttia, joka oli jo sanana mielenkiintoinen. Samaan aikaan huomioni alkoi kiinnittyä asfalttikoneisiin, jotka olivat visuaalisesti mielenkiintoisia. Yhtäkkiä työmaita tuntui olevan kaikkialla”, Salla kuvailee.
Kirja-idean syntyessä Sallalla oli vielä muita töitä, joten kirjan aloittamiseen meni jonkin verran aikaan. Kirjaa muhittaessaan Savolainen kertoo miettineensä, miten näkyviä ja tärkeitä esimerkiksi infra-alan rakennustyömaat yhteiskunnalle ovat, mutta miten vähän niistä löytyy tietoa.
”Moni lapsi jää mielellään seuraamaan työmaita ja työmaakoneita, mutta melko harva aikuinen osaa selittää lapselle, mitä työmaalla tapahtuu, millaista kalustoa niissä on, ja mitä työmaakoneilla tehdään.”
Asfaltoinnista, betonista ja ylipäätään erilaisista työmaista kertoville kirjoille tuntui olevan tilausta.
”Koko sarjan synnyssä kävi muuten vähän niin, että aika lailla totaalisesti intouduin alasta ja aiheista, kun vähän aloin selvitellä ja pääsin katsomaan työtä. Pakko sanoa, että tämä on ollut oikeasti täryttävä kokemus. Asfaltissakin juuri se, että kaikkihan me käytämme sitä joka päivä, mutta pidetään itsestäänselvyytenä. Miten tarkkaa työtä sen tekeminen on alusta loppuun, miten monen tahon ammattilaisten yhteistyötä.”
Vierailu GRK:n työmaalla
Salla Savolainen on kirjoja tehdessään päässyt lukuisiin mielenkiintoisiin paikkoihin seuraamaan niiden arkea. Hän on käynyt betoniasemalla, metrotyömaalla, oikeastaan vaikka ja missä.
Yksi kohteista oli GRK:n työmaa Kehä III:n varrella, jossa Sallaa johdatti työmaan arkeen työnjohtaja Mikko Kekäle. Tällä hetkellä Kehä III:n kolmannen vaiheen parannustyöt ovat käynnissä Espoon itäpuolella, Vantaan Askiston ja Hämeenkylän kohdalla, jossa alkuperäiset puupaalut korvataan teräsbetonipaaluilla. Kirjan teon aikaan työmaalla tehtiin sillan valua, josta löytyy lisää tietoa kirjan sivuilta.
Savolainen näkee todella paljon vaivaa kirjojensa teossa. Työmailla käydessään hän kuuntelee, kyselee ja kuvaa. Tämän lisäksi Salla lukee paljon: yksi erittäin hyvä tietolähde kirjoihin on ollut ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt, joissa on saatettu selostaa yksityiskohtaisesti esimerkiksi asfalttirumpujen toimintaa. Betonista kertovan kirjan teon yhteydessä hän sai apua alan ammattilaisten lisäksi myös Suomen Betoniyhdistykseltä.
”Pyrin siihen, että kaikki tiedot ovat kirjassani tarkkoja ja täsmällisiä. Minua auttaa kirjojen tarkastuksessa moni ammattilainen sekä oma kustannustoimittajani. Toki otan työssäni myös taiteellisia vapauksia”, Savolainen kertoo.
Hänen mukaansa yksi vaikeimmista palasista on sovittaa yhteen yksityiskohtainen tieto ja työmaan arki siten, että valmis kirja tempaisisi lukijan mukaansa. Kirjasta pitää löytyä hyvä tarina, mielenkiintoisia henkilöitä, hauskoja sattumuksia ja vitsejä. Yksityiskohdista huolimatta tekstin on oltava napakkaa. Tilannekomiikka on oltava, mutta sitäkään ei voi venyttää liian pitkälle.
”Suomalaisilla työmailla työturvallisuus on erittäin tärkeää. Huolehdin esimerkiksi siitä, että kaikilla kirjojeni henkilöillä on turvavarusteet, kuten kypärät ja lasit oikeaoppisesti paikallaan. Vaikka kirjoissa pitää olla hauskoja jippoja, en halua tehdä niitä työturvallisuuden kustannuksella: vaikka siten, että betoni valuisi vahingossa jonkun niskaan”, Savolainen kertoo.
Innostuuko joku alasta kirjan avulla?
Salla Savolainen on alun perin kuvittaja, joilla työmaat ovat olleet kaukainen tuttavuus. Nyt hän on sukeltanut syvälle rakennusalan maailmaan. Miltä tämä todellisuus on näyttänyt?
”Olen tavannut lukuisia ihania ihmisiä, jotka kertovat mielellään omasta työstään ja näyttävät auliisti paikkoja. Parhaimpia oivalluksia olen saanut kirjaani, kun olen päässyt olemaan työmaalla pidempään ja seuraamaan ihmisten työtä taustalta.”
”Tiedän, kuinka hankalaa työmaiden on tällaista järjestää: jonkun on oltava oppaanani, käytettävä siihen työaikaansa. Lisäksi vierailija on melkoinen riski turvallisuusasioissa. Tosi paljon siis arvostan, että moni yritys on luottanut minuun ja päästänyt katsomaan.”
Savolaisen mukaan työmaavierailut ovat olleet monella tapaa silmiä avaavia. Työmailla työskentelee lukuisia kovan luokan ammattilaisia, jotka oman osaamisensa lisäksi projektialan ammattilaisia. Kaiken pitää tapahtua aikataulussa, tarkasti ja suunnitelmallisesti.
”Rakennusalalla on pulaa tekijöistä. Tämän vuoksi toivoisin, että kirjani muokkaavat omalta osaltaan alan mainetta. Tavallaan rakennusalan työntekijäpula hämmästyttää. Olen jossain seisonut betonipumpun vieressä ja ollut tosi vaikuttunut, kuinka hieno se on ja intoillut sen toiminnasta. Miten ihmeessä voi olla niin, ettei ala kiinnosta nuori, kun tällainen keski-ikäinen tätikin hyppii innosta tasajalkaa? Onkohan osaksi niin, että nuoret ei vaan oikein pääse näkemään konkreettisesti näitä hommia ja mitä ne nykyisin ovat?”
Toivon mukaan joku kirjan lukija innostuu alasta on tulevaisuudessa rakennusalalla töissä.